Niin suomalaisen kuin kansainvälisen yhä monimuotoisemman todellisuuden ymmärtäminen edellyttää kykyä uskontolukutaitoon ja sen kehittämiseen.
Kaisamari Hintikka, USKOT-foorumin kansainvälisten asioiden jaosto:
Todellisuus, sellaisena kuin sen vielä pari vuotta sitten tunsimme, on muuttunut merkittävällä tavalla. Muutokseen ovat vaikuttaneet ilmastokatastrofi, elonkirjon köyhtyminen, pandemia, Venäjän hyökkäyssota ja globaalin ruokaturvan horjuminen. Kriisit ovat monimutkaisia ja kytkeytyvät toisiinsa eri tavoin. Ne ja niiden seurannaisvaikutukset ravistelevat yhteiskuntia, yhteisöjä ja yksilöitä monin eri tavoin. Näissä kriiseissä yksilöiltä ja yhteisöiltä kysytään sekä kykyä toimia joustavasti että kykyä toipua vahingoista. Selviämistä vahvistavaa joustavuutta ja toipumiskykyä kutsutaan usein resilienssiksi.
Valtioneuvoston periaatepäätös Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 esittelee kokonaisturvallisuuden mallin, jolla rakennetaan Suomen kykyä varautua erilaisiin häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Yhteiskunnan turvallisuusstrategia tunnistaa ja tunnustaa uskontojen roolin kokonaisturvallisuuden kannalta, erityisesti henkisen kriisinkestävyyden vahvistajina. Siksi valtionkin lähtökohtana on, että uskonnollisten yhteisöjen toiminta turvataan kaikissa turvallisuustilanteissa.[1]
Uskonto on suurelle osalle maailman ihmisistä merkittävä osa yksilön ja yhteisön elämää ja kulttuuria. Uskonnolliset yhteisöt ovat ympäristöjä, joissa pieniä ja suuria kriisejä käsitellään. Useiden uskontojen piirissä on kokemusta sekä aineellisen että psykososiaalisen tuen antamisesta kriisien uhreille. Yhteisön uskontoon nivoutuvat henkilökohtainen usko vaikuttaa ihmisen käsitykseen todellisuudesta, elämän arvosta, suhteista muihin ihmisiin, vastuun kantamisesta, toivosta ja siitä, että kaikki olemassa oleva ei ole tämän maailman mittareilla mitattavissa. Se, mitä uskontojen piirissä opetetaan ja miten niiden piirissä eletään, heijastuu koko yhteiskuntaan sekä normaalioloissa että poikkeustilanteissa.
Kehitysyhteistyö- ja humanitaarisissa järjestöissä on pitkät perinteet uskontojen merkityksen ymmärtämiselle. Uskopohjaiset järjestöt ovat itsekin merkittäviä toimijoita kehitysyhteistyössä. Kestävä kehitys edellyttää usein uskonnollisten yhteisöjen ja näiden johtajien mukanaoloa. Väärinkäytettynä uskonto voi toimia kehityksen ja rauhan esteenä. Samalla kaikki suuret maailmanuskonnot myös opettavat rauhan ja oikeudenmukaisuuden merkityksestä. Uskonnolliset yhteisöt ovat myös usein avainasemassa ihmisten ja yhteisöjen tavoittamisessa myös kriisiaikoina.
Parin viime vuosikymmenen aikana kansainvälisen yhteisön tietoisuus uskontojen ja uskonnollisten yhteisöjen merkityksestä on vahvistunut. Hyvänä esimerkkinä toimii vuonna 2012 silloisen YK:n pakolaisavun pääsihteerin, nykyisen YK:n pääsihteerin, António Guterresin käynnistämä uskontojohtajia, uskopohjaisten järjestöjä, tutkijoita ja eri maiden edustajia keskusteluun kutsunut Faith and Protection -prosessi. Sen myötä syntyi muun muassa asiakirja Welcoming the Stranger, joka hahmottelee eri uskontojen eetoksen pohjalta vieraanvaraisen ja uskot huomioon ottavan tavan ottaa vastaan suojelua tarvitsevia uusia tulijoita.[2] Uskonto toisaalta motivoi ottamaan vastaan apua tarvitsevan, toisaalta toimii muuttajalle tärkeänä voimavarana uudessa ympäristössä. Vuonna 2015 näitä periaatteita koeteltiin käytännössä.
Yhteiskunnan turvallisuusstrategia 2017 korostaa normaalioloja tilana, jossa kriisinkestävyyden pohja luodaan. Resilienssi muodostuu ennen kriisejä, mutta mitataan kriiseissä. Normaaliolojen uskonnonharjoitus positiivisen uskonnonvapauden hengessä tukee niitä rakenteita, jotka tukevat yksilöiden, yhteisöjen ja lopulta koko yhteiskunnan kykyä selvitä kriiseissä ja kriiseistä.
Uskontolukutaito ei kuulu vain niille, jotka identifioivat itsensä johonkin uskontoon, vaan se on kaikille tärkeä kansalaistaito. Se auttaa ymmärtämään ilmiöitä, jotka jäisivät huomaamatta ilman ymmärrystä uskonnoista. Niin suomalaisen kuin kansainvälisen yhä monimuotoisemman todellisuuden ymmärtäminen edellyttää kykyä uskontolukutaitoon ja sen kehittämiseen. Uskontolukutaito auttaa näkemään uskonnolliset yhteisöt ja sen, kuinka merkittävää niiden näkyväksi tuleminen on uskontojen harjoittajille ja eri ihmisryhmien välisten luottamuksellisten suhteiden kehittymiselle.
Uskontoja käytetään edelleen vipuvarsina kriiseissä ja ne voivat olla myös osa kriisin juurisyitä. Vielä useammin uskonnot tukevat kuitenkin kriiseissä selviämistä ja kriiseistä toipumista. Ne ovat keskeinen osa ratkaisua.
[1] Yhteiskunnan turvallisuusstrategia – Turvallisuuskomitea
[2] Welcoming_the_Stranger.pdf (lutheranworld.org)
Blogi on toinen kirjoitus USKOT-foorumin Uskontolukutaito-blogisarjassa. Sarjassa paneudutaan syksyn 2022 aikana uskontolukutaitoon käsitteenä ja työkaluna Foorumin jaostojen eri näkökulmista.
