/, Uutiset/Uskontojen hautausperinteitä

Uskontojen hautausperinteitä

Eri uskonnoilla on usein tarkasti määritellyt tavat kuoleman kohtaamiseen ja vainajan kunnioittamiseen. Keskeisin ero liittyy tuhkaamiseen. Abrahamilaistaustaiset uskonnot edellyttävät lähes poikkeuksetta arkkuhautausta, kun taas itämaiset uskonnot suosivat tuhkausta.

Suomessa hautaustoimilaki, terveydensuojelulaki ja työturvallisuuslaki menevät aina uskonnollisten sääntöjen edelle. Hautausalan ammattilaisilta tämä vaatii kunnioittavaa kohtaamista sekä kykyä sovittaa perinteet lain puitteisiin.

USKOT-foorumin toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio piti esityksen yhdessä sairaalapappi Satu-Elina Ansaksen kanssa Tampereen seudun hautausmaatyöntekijöille 13.11.2026. Alalla tulee esiin uusia tilanteita ja on tärkeää tietää perusasioita muista uskonnoista, mitkä perinteet ja opit ovat niissä keskeisiä.

Abrahamilaiset uskonnot: Haudan koskemattomuus ja arkkuhautaus

  • Juutalaisuus: Juutalaisuudessa kuollutta kehoa kohdellaan äärimmäisellä kunnioituksella, ja pääsääntöisesti vain arkkuhautaus on sallittu. Erityinen kunniaseura (chevra kadisha) pesee vainajan ja pukee hänet valkoiseen pellavakäärinliinaan (tachrichim). Arkun on oltava täysin puinen ilman metallinauloja luonnollisen maatumisen vuoksi. Hautaus pyritään tekemään vuorokauden sisällä kuolemasta, mutta sapattina tai suurina juhlapyhinä ei haudata. Hauta on ikuinen, eikä sitä saa koskaan uusia. Suomessa on juutalaiset hautausmaat Helsingissä, Turussa ja Vaasassa.
  • Islam: Islamissa keho kuuluu Jumalalle, ja tuhkaaminen on kiellettyä (haram). Saman sukupuolen edustajat tai aviopuoliso pesevät vainajan ja käärijät hänet valkoisiin puuvillakankaisiin (kafan). Ennen hautausta yhteisö rukoilee hautausrukouksen (Janazah). Vaikka islamin perinteeseen kuuluu hautaaminen pelkässä käärinliinassa, Suomen laki edellyttää arkun käyttöä. Arkun sisällä vainaja asetetaan oikealle kyljelleen kasvot kohti Mekkaa (Kiblah). Hautaus pyritään tekemään 24 tunnin sisällä, ja haudan tulee olla ikuinen. Useilla suomalaisilla hautausmailla on muslimeille omat korttelinsa.
  • Bahá’í-usko: Bahá’í-uskossa vain arkkuhautaus on sallittu, ja tuhkaus on kielletty. Vainaja pestään, kääritään valkoiseen kankaaseen ja yli 15-vuotiaan sormeen asetetaan erityinen hautasormus. Arkun tulee olla kestävää materiaalia, kuten kovaa puuta, mutta sen on täytettävä Suomen lain maatumis- ja pohjavesivaatimukset. Vainajaa ei saa kuljettaa yli tunnin matkan päähän kuolinpaikasta, ja hänen päänsä suunnataan kohti Israelin Akkaa.
  • Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko: Perhe päättää arkkuhautauksen ja tuhkauksen välillä, mutta arkkuhautaus on yleisin. Temppelipyhityksen saanut jäsen puetaan erityisiin temppeliseremoniavaatteisiin. Hautajaistilaisuus muistuttaa perinteistä suomalaista siunaustilaisuutta puheineen ja musiikkeineen, ja ennen arkun peittämistä pappeudenhaltija pyhittää haudan. Käytännöt sulautuvat lakiteknisesti vaivattomasti suomalaiseen hautausmaakulttuuriin.

Itämaiset uskonnot: Tuhkaus ja sielun matka

  • Buddhalaisuus: Keho nähdään kuorena, jonka tietoisuus jättää siirtyessään kohti jälleensyntymää. Tuhkaus on suositelluin hautaustapa. Munkki kutsutaan usein ohjaamaan kuolevaa ja laulamaan sutria hyvän karman siirtämiseksi. Koska tietoisuuden katsotaan poistuvan kehosta vähitellen, vainajan siirtämistä toivotaan vältettävän kolme vuorokautta kliinisen kuoleman jälkeen, mikä voi haastaa terveydenhuollon rutiineja. Suruaika kestää 49 päivää, jonka aikana omaiset tekevät hyviä tekoja vainajan puolesta.
  • Hindulaisuus: Hindulaisuudessa kuolematon sielu (atman) siirtyy uuteen kehoon, ja tuhkaaminen (Antyesti) on ehdoton pääsääntö (poikkeuksena pienet lapset ja askeetikot). Vainaja pestään, puetaan ja koristellaan kukilla. Perinteisesti vanhin poika sytyttää polttorovion, ja bramiini-pappi lausuu mantroja. Suomessa tuhkaus tapahtuu krematoriossa, minkä jälkeen tuhka kerätään ja sirotellaan pyhään veteen, kuten mereen tai jokeen, sielun vapautumisen edistämiseksi.

Yhteistyö takaa arvokkaan saaton

Uskonnollisten perinteiden toteuttaminen Suomessa vaatii joustavuutta ja ennakointia. Kun viranomaiset, hautausmaan työntekijät ja uskonnolliset yhteisöt tuntevat toistensa käytännöt, vainajan saattohoito ja hautaus voidaan toteuttaa sekä lainmukaisesti että perinteitä kunnioittaen.

 

2026-11-16T14:41:49+02:00