/, Uutiset/Kirkkopäivien paneelissa kuultiin hyväpuhetta ja pohdittiin rakkauden merkitystä

Kirkkopäivien paneelissa kuultiin hyväpuhetta ja pohdittiin rakkauden merkitystä

Kolme USKOT-foorumissa toiminutta, eri abrahamilaisen uskonnon edustajaa kokoontui keskustelemaan uskontojen kohtaamisesta Jyväskylän Kirkkopäiville 17.5. Paneelikeskustelussa muistutettiin moniuskontoisuudesta rikkautena ja etsittiin asioita, joita eri uskontojen edustajat voisivat oppia toisiltaan. Esiin nousseita teemoja olivat uskontojen sisäinen monimuotoisuus, toisista välittäminen sekä perinteiden merkitys.

Kirkkopäivät keräsi 17.–19.5. Jyväskylään tuhansia evankelis-luterilaisen kirkon piirissä toimivia seurakuntalaisia ja Kirkon työntekijöitä. USKOT-foorumi osallistui tapahtumaan järjestämällä paneelikeskustelun otsikolla Moniuskontoinen Suomi – mihin tarvitsemme toisiamme? Mukana keskustelemassa oli edustaja kustakin kolmesta USKOT-foorumin jäsenuskonnosta: Turun hiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala, peruskoulun ja lukion islamin lehtori, VTM Isra Lehtinen sekä työelämämentorina toimiva Yvonne Westerlund Helsingin juutalaisesta seurakunnasta. Tilaisuuden juonsivat Sana-lehden päätoimittaja Heli Karhumäki ja uskontojournalisti Samuli Suonpää.

Tunnelma panelistien välillä oli lämmin, ja vallitsi yksimielisyys siitä, että uskontojen kohtaaminen paitsi rikastuttaa elämää myös opettaa uutta. Isra Lehtinen kertoi Islamin opettajan toimessaan näkevänsä moniuskontoisuuden arjessaan joka päivä. Monet matkustavat ulkomaille kohdatakseen erilaisia ihmisiä ja kulttuureita, vaikka Suomessakin on ihmisiä hyvin erilaisista taustoista. ”Se on rikastuttavaa”, Lehtinen totesi. Tuntemalla muita uskontoja voi oppia myös itsestään ja omasta uskonnostaan. ”Kaikki se, mikä on erilaista, ja kaikki se, mikä on samanlaista, opettaa jotain”, summeerasi Kaarlo Kalliala moniuskontoisen yhteiskunnan hyvistä puolista.

Kaikkiin kolmeen uskontoon todettiin liittyvän stereotypioita, joihin uskontojen edustajat törmäävät jatkuvasti. Islamin kohdalla yleisimpien stereotypioiden mainittiin liittyvän terrorismiin ja naisen asemaan. Juutalaisuuteen kohdistetut ennakkoluulot taas keskittyvät tyypillisimmillään ahneuden korostamiseen. Kalliala kertoi kristittynä kohdanneensa muun muassa yksinkertaistavaa tieteellisen ja uskonnollisen maailmankuvan vastakkainasettelua.

Erityisesti vähemmistöuskontojen edustajia pidetään toisinaan automaattisesti korostetun uskonnollisina. Tällainen uskonnon roolin ylikorostaminen oli tuttua niin Lehtiselle kuin Westerlundillekin. Molemmat kuitenkin painottivat, että niin juutalaisten kuin muslimienkin parista löytyy uskonnollisuutta laidasta laitaan. ”Muslimeita on 1,7 miljardia, sinne mahtuu monenlaista. Uskonnollisuus merkitsee eri ihmisille eri asioita.” Esimerkkinä Lehtinen mainitsi huivin käytön, joka ei ole automaattisesti islamissa hartaan uskonnollisuuden merkki, vaikka monet ei-muslimit tuntuvat ajattelevan niin.

Vihapuhe ja sen käsittely yhteiskunnallisessa keskustelussa oli Kirkkopäivien kuuma aihe, sitä sivuttiin lähes kaikissa viikonlopun keskustelutilaisuuksissa. USKOT-foorumin paneelissa vihapuheeseen päätettiin reagoida hyväpuheella, ja panelisteja pyydettiin sanomaan jotain hyvää toisen uskonnosta. Westerlund kertoi kristinuskon näyttäytyvän hänelle lämminhenkisenä. Hän kertoi kohdanneensa kristittyjen taholta positiivista uteliaisuutta muita uskontoperinteitä kohtaan. Kalliala nosti islamin viehättäväksi piirteeksi monimuotoisuuden, jonka hän totesi kuitenkin näkyvän valitettavan huonosti suomalaisen median islam-kuvassa. Lehtinen mainitsi juutalaisuuden positiivisina puolina muun muassa suhtautumisen toisiin ihmisiin ja yhteiset juhlat.

Jäsenkato ja nuorten vähäinen into osallistua uskonnollisiin tilaisuuksiin puhututtaa ainakin enemmistökirkon piirissä. Kokemuksia ja näkemyksiä vaihdettiinkin lasten kasvatuksen ja nuorten yhteisöön integroimisen osalta. Westerlund painotti, että nuorten mukaan saamisessa tärkeää ovat lempeät otteet, oma esimerkki ja kuunteleminen. ”Jos haluat, että toinen kuuntelee sinua, kuuntele itse ensin. Jos haluat, että toinen kunnioittaa, kunnioita ensin”, hän ohjeisti.

Keskustelussa pysähdyttiin pohtimaan myös oman uskonnon ydintä. Paneeliosallistujat saivat tehtäväkseen miettiä, mikä on se oman uskonnon luovuttamaton piirre, josta luopuminen tarkoittaisi luopumista uskonnosta. Lehtinen nosti islamin määrittäväksi tekijäksi uskon Jumalan ykseyteen ja Muhammadin asemaan viimeisenä profeettana. Westerlundin näkökulmasta juutalaisuuden ytimessä on elämäntapa ja siihen liittyvä traditioiden ylläpitäminen. Kalliala taas mainitsi kristinuskon opillisena ytimenä Kristuksen aseman ja kertoi, että hänelle uskonto on elämänmuoto, tapa olla olemassa.

Yleisön aloitteesta panelistit pääsivät määrittämään myös lähimmäisenrakkauden asemaa omassa uskonnossaan. Sen todettiin olevan hyvin keskeistä kaikissa kolmessa uskonnossa. Kalliala viittasi Lutheriin ja totesi, että kaikki teot paitsi usko on suunnattava lähimmäiseen ja kuvasi lähimmäisenrakkautta uskon ydinmehuna. Lehtinen mainitsi esimerkkinä lähimmäisestä huolehtimisesta islamin peruspilareihin kuuluvan köyhille kerättävän almuveron, ja nosti keskusteluun myös monien muslimien vieraaksi kokeman, suomalaiselle yhteiskunnalle tyypillisen yksinäisyyden. Lähimmäisestä välittäminen nousi esiin myös pohdittaessa rakkauden määritelmää yleisemmin. ”Parasta, mitä voit toiselle ihmiselle antaa, on läsnäolo”, kiteytti Westerlund.

2020-01-17T09:18:41+02:00