Suomen moninaisessa muslimikentässä USKOT-foorumi ylläpitää kahdenvälisiä suhteita useille paikkakunnille ollakseen tietoinen ja voidakseen edustaa muslimikenttää ajankohtaisissa aiheissa omissa verkostoissaan ja vaikuttamistyössään. Toiminnanjohtaja Katri Kuusikallio vieraili Tampereella Hervannan moskeijassa keskustelemassa yhteisön kuulumisista.
Vuonna 2017 tamperelaisen Hervannan kaupunginosassa avattiin uusi islamilainen moskeija. Joitakin vuosia myöhemmin Ohto Anttila muutti paikkakunnalle opintojensa perässä. Anttila löysi tiensä paikallisen moskeijan ja uskonnollisen yhteisön pariin, mikä johti lopulta hänen kääntymiseensä muslimiksi. Nykyään hänen kotinsa sijaitsee moskeijan lähistöllä. Anttila kuvailee moskeijaa paikaksi, johon on hyvä tulla rukoilemaan, ja josta löytää helposti ystäviä ja saa tarvittaessa aina apua. ”Islaminuskoon siirtyminen vaatii uskontunnustuksen eli shahadan lausumista, jonka jotkut tekevät mieluiten julkisesti suuressa juhlassa, kun taas toiset valitsevat pienen ja intiimin piirin. Kääntymisen myötä elämäntavat kokevat muutoksia”, kertoo Anttila.
Yhteisön arki pyörii tiiviisti moskeijan ja monipuolisen toiminnan ympärillä. Tulevaisuuden suurena toiveena on saada nuorille oma omistettu tila, jossa he voisivat viettää aikaa, opiskella ja kokoontua turvallisesti yhdessä. Tälläkin hetkellä yhteisössä järjestetään Koraanin opiskelua, uskonnonopetusta ja Koraani-kilpailuja. Yhteisö keskittyy omien uskonnollisten juhlapäiviensä, kuten Eidin, viettoon. Ramadan-paastokuukauden aikana yhteisöllisyys tiivistyy entisestään, kun illan Iftar-aterioilla käy 50–150 ruokailijaa. Vapaaehtoisella maksulla tarjottavat yhteisöateriat ovat suosituimpia paastokuukauden alussa ja lopussa. Ramadanin aikana moskeijassa tehdään myös käytännön järjestelyjä, ja miesten sekä naisten paikkoja vaihdellaan päikseen. Shiialaiset muslimit osallistuvat muun muassa vainajien muistotilaisuuteen, fatyaan.
Hervannan islamilainen yhteisö on erityisen kansainvälinen, sillä sen piirissä vaikuttaa yli 26 eri kansallisuutta. Mukana on väkeä Pakistanista ja Bangladeshista, arabimaista sekä kuudesta seitsemään eri Afrikan maasta. Oman ryhmänsä muodostavat myös Balkanin alueilta, kuten Kosovosta jo vuonna 1999 saapuneet asukkaat, persiaa puhuvat ryhmät sekä suomalaiset muslimit. Lähellä asuvilla somalialaisilla on puolestaan oma erillinen moskeijansa.
Moskeijassa rukoilemassa olleiden ihmisten mukaan tänä päivänä muslimina eläminen on Hervannassa monella tapaa helppoa. Alueelle toimii kuusi halal-lihakauppaa. Ruokailua helpottaa sellainen imaamien opetus, jonka mukaan myös suomalainen liha sekä kristittyjen ja juutalaisten perinteiden mukaan teurastettu liha on sallittua. ”Arki ei kuitenkaan ole täysin ongelmatonta. Siinä missä suurin osa lapsista kasvaa suomenkielisinä ja sopeutuu hyvin, yhteisössä on myös nuoria, joille elämä ei aina ole helppoa. Naisten kokemukset voivat poiketa miesten arjesta, sillä huivin käyttö altistaa syrjinnälle tai ulkopuolisille kommenteille”, kertoo moskeijassa säännöllisesti käyvä Lama Kourdi, USKOT-foorumin yhdenvertaisuusjaoston jäsen.
Imaami Nazmi Bajrami muutti Kosovosta Suomeen sotaa pakoon vuonna 1999. Historiallisesti tarkasteltuna Hervannan ilmapiiri on käynyt läpi suuria murroksia. Ennen vuosituhannen vaihdetta Suomeen oli helppo kotiutua, mutta vuoden 2001 terrori-iskujen (9/11) jälkeen asenteet kiristyivät selvästi. Etenkin tumman parran vuoksi muslimeita, kuten Nazmia alettiin luulla terroristeiksi, julkisessa liikenteessä puhuttiin pahaa ja viranomaisten käytös muuttui tylyksi. Tilanne on sittemmin muuttunut parempaan suuntaan, mutta kokemukset riippuvat yhä paljon yksittäisistä ihmisistä. Yhteisön imaami saa toisinaan myös häirintäsoittoja – esimerkiksi nuoret miehet saattavat soittaa humalapäissään ja kaivata kuuntelijaa.
Yhteisön sisällä vallitsee kuitenkin vahva näkemys siitä, että maahantulosta ja yhteiskunnan linjoista päättävät vallanpitäjät eivätkä tavalliset muslimit. Siksi provokaatioiden edessä peräänkuulutetaan kärsivällisyyttä. Haasteita esiintyy edelleen myös viranomaissuhteissa. Vaikka vakavia konflikteja ei ole, joskus harvoin viranomaistoiminta koetaan toisinaan negatiivisena. Se muistuttaa siitä, että arjen ja uskonnonvapauden rakentaminen vaatii jatkuvaa työtä sekä yhteiskunnan tukea.
